Photobucket

Asuvalintamme eli yöpuvut ei nyt oikein sovi otsikkoon, mutta Purjo halusi välttämättä esitellä vaariflanellista ommeltua pyjamaansa, jossa on isot kaulukset ja housujen sivusaumassakin flanellikankaiset raidat. Pirjo tyytyi hieman sovinnaisempaan vaihtoehtoon eli trikoopuseroon ja kapealahkeisiin housuihin. Kuvanoton jälkeen huomasimme, että ilman nappeja nämä näyttävät tylsiltä, mutta kukaan täysjärkinen ei halua nukkua vatsallaan niin, että pelkän koristamisen takia ommeltu muovinpala painaa kylkiluita. Yöpuvun tarkoituksena ei meidän mielestämme ole kuristaa nukkujaa tai aiheuttaa omituisia painokuvia ihoon vaan ainoastaan tarjota suojaa ja lämpöä.

Otsikkoon antoi aihetta ompelukoneemme, joka ryhtyi rettelöimään eilen illalla. Ensin se heittäytyi hankalaksi kieltäytymällä tekemästä kauniita tikkauksia, vaikka miten langansäätöjä vaihdeltiin. Lopulta se keksi, että pitämällä kunnon meteliä saa tahtonsa läpi, ja niinpä alkoi vimmattu kirskuminen joka kerta, kun yritti saada aikaan jotain muuta kuin suoraa ommelta. Mikään ei auttanut, joten pakkasimme ompelukoneen kantolaukkuunsa ja asettelimme sen huolellisesti pimeään vaatekomeroon. Mököttäkööt siellä. Aamulla neiti Pfaff oli kuin uusi eli ei mitään alalankaongelmia tai langankatkomisia metelistä puhumattakaan. Jostain syystä suurin osa ompelukoneiden ongelmista ratkeaa sillä, että ne siirretään komeroon ja annetaan niiden luulla, että ompelut on nyt ommeltu, ei tikkiäkään enää.

Toinen korjausvinkki liittyy televisioihin ja tietokoneisiin. Jos ne kenkkuilevat, niin parasta on tylysti katkaista virta ja aloittaa alusta uudestaan. Ai tämän te jo tiesitte?

Kolmas koneisiin liittyvä vihje on aika omituinen, mutta se on aika hyvin pitänyt paikkansa. Eli mitä äänekkäämmin pölynimuri metelöi, sitä pitkäikäisempi se on. Emme tiedä, mihin tämä perustuu, mutta olemme tutustuneet imuriin vuodelta kirves ja kivi (tai voi se olla myös vuosi 1990). Meteli ei ole niitä vaimeimpia, mutta kun nuoremmat masiinat jo alkavat yskähdellä, jaksaa tämä vielä kipittää villakoirien perässä. Ja mikä parasta, siihen saa edelleenkin pölypusseja, joskaan pölypussinvalmistajat eivät tiedä, että tämäkin malli voi jossain perheessä vielä olla elossa ja toimintakykyisenä. Ehkä siis kannattaisi jo kaupassa kuullostella, muriseeko imuri nälkäisesti vai iniseekö varovaisesti kuin peläten pölyhiukkasia.

Mystisempiä asioita sen sijaan ovat tulostimet, jotka joko toimivat tai sitten ei. Tai tietokoneverkko, jossa periaatteessa voisi olla viisi tai langattomasti jopa melkein ääretön määrä koneita, mutta joka joskus yllättäen ilmoittaa, että ei vapaata IP:tä. Hassua, eikö se verkko osaa laskea, että täällä on vasta kolme läppäriä käytössä eikä äärettömästi ollenkaan? Eli meillä on vielä muutama asia koneista opettelematta. Mutta siitä me olemme ylpeitä, että osaamme vaihtaa sulakkeen. Älkää miettikö, miten tämä taito liittyy meihin ja sähkökäyttöisiin koneisiin, emme aio kertoa.