Photobucket

Vinttiaarteemme romanttisinta puolta edustavat nämä kaksi samalla kaavalla ommeltua mekkoa. Pirjon asun väri on vanha roosa eli rupsahtanut ruusu. Yläosa on viskoosintapaista, hieman kiiltävää kangasta ja helma on kukkakuvioista ohutta puuvillaa. Vuorina on luonnonvalkoinen vuorisilkki, jonka on oikeastikin tarkoitus pilkottaa tuolta alta. Ihan  alimmaisina näkyvät Pirjon varpaat. Mekossa on vyötäröllä kultaraitainen satiininauha, joka käytetyn salamavalon välkkeessä hohtaa aika hurjasti. Vaikka tässä on kaikkea sekaisin, on kokonaisuus mielestämme aika hallittu, vähän kuin Janne Ahosen mäkihyppy.

Purjolla on Jackie Kennedyn 60-lukuisessa hengessä ommeltu kuivuneen rahkasammaleen värinen pellavasekoiteleninki, jossa vaatteen harkittu elegantti rytmi on saatu aikaan haaleanvärisellä satiininauhakoristelulla. Edessä on kaksi laskosta, jotka ehkä olisi ennen kuvausta kannattanut paremmin silittää paikalleen. Molemmissa mekoissa on siis sama malli, vain helman leveys vaihtelee.

Mutta se vaatteista tällä kertaa. Puhutaan sen sijaan koirista, joiden ihmismuotoista taaperomallista inkarnaatiota saimme eilen seurata muhentamassa lattialla tiikerikakkua pöydänjalkaan. Tänään kohtasimme kaupungilla koiran, joka oli saanut perheessään konkreettisesti lapsen aseman eli sille oli hankittu sateenvarjorattaiden tyyliset koirankuljetuskärryt. Tyytyväinen koiranomistaja lykki niitä suu korvissa ja perheen toinen ihminen kanniskeli kipakasti haukkuvaa koiraa sylissään. Jotta kaikki olisi täydellistä, oli koiralla päässä rattaiden (violetti) värinen rusetti, joka väri toistui myös kanniskelijaihmisen paidassa, rattaidenlykkijän olkalaukussa ja kädessään olevassa hihnassa. Rattaiden istuinosan alla oli pieni kori, josta löytyi ainakin ruokakulho, vettä ja TV:stäkin tuttua koiranruokaa. Onnellinen pieni perhe siinä oli lauantaikävelyllä tai matkalla eväsretkelle.

Ensin meitä kummastutti ja sitten meitä huvitti. Nurkan taakse päästyämme nauraa räksytimme kuin pahinkin suomenpystykorva. Sitten tulimme järkiimme ja mietimme, että ehkä on sittenkin parempi ottaa hemmoteltavakseen koira kuin ihmislapsi. Koirille on myynnissä enemmän tarvikkeita kuin baby born -nukeille, eli halutessaan voi kilpavarustella lemmikkiään naapurin Mustia vastaan vaikka millä. Jopa vauvoille suunnattu tarjonta näyttää vähäiseltä verrattuna siihen, millä voi koiraa hemmotella.

Omalle haukkujalle voi hankkia juoksumaton (ovh 3020 e, ehdottoman tärkeä ja kätevä esim. murtumien jälkihoidossa) tai näkymättömän sähköaidan (ovh 300 e). Jos rahat eivät ihan riitä, voi välttämätöntä pantaa koristella kännykkäkorujen näköisillä erityisillä pantakoruilla tai koiran otsatukkaa somistaa strassikoristeisilla ruseteilla. Ulkoiluasuvalikoima on runsas ja tilauksesta saa tonttupuvun isollekin koiralle. Missään tosin ei ole ollut mainintaa siitä, nauttiiko koira niistä ulkotossuista ja sadevaatteista ihan oikeasti. Niin että jos ei ole ihan varma siitä, jaksaako edes koiraa saati lasta, voi aina hankkia nuken. Me rakastamme vaatteita ja meillekin voi ostaa kaikenlaista kummallista ja turhaa. Mutta kiitos ei kuljetuslaatikkoa tai juoksumattoa.