pS107959

Jostain syystä olemme muiden silmissä kiltin ja luotettavan näköisiä, sillä usein kaupungilla tepastellessamme saamme toimia opastajina ja suunnannäyttäjinä. Tällä viikolla turistit ja muuten vain eksyneet ovat lähestyneet meitä kolme kertaa kummallisine kysymyksineen.

Tavallisesti kysyjiltä on kadoksissa apteekki. Katselimme itseämme peilistä ja mietimme, miksi näytämme siltä kuin tietäisimme kaupungin jokaisen apteekin sijaintipaikan. Meissä ei ole erityisen suuria näppyjä, emme korahtele kivusta tai edes onnu huomattavasti emmekä näytä  siltä kuin olisimme valvoneet viisi viimeistä yötä vankan unettomuuden kourissa. JOka tapauksessa tietä apteekkiin kysellään ja mikä kummallisinta sitä urkitaan näköetäisyydellä lähimmästä lääkevarastosta. Osasyynä voi olla se, että paikallinen apteekki on piiloutunut muutaman suuren näyteikkunan ja valomainoksen katveeseen kuin häpeillen sitä, että valikoimissa ei ole mitään sellaista mukavaa kuin Angry Birds -salva tai Pokemon-päänsärkylääke.

Seuraavaksi eniten meiltä urkitaan jonkun paikallisen oppilaitoksen sijaintia aivan kuin meillä olisi selkeänä mielessämme, mihin mikäkin opinahjo on sijoittunut. Yleensä kysyjät ovat onneksi ihan aikuisia, joten oppilailta itseltään koulut eivät ole kadoksissa vaan ties miltä sidosryhmien edustajilta. Sitä me tosin ihmettelemme, että miksi ihmeessä kesäkuussa halutaan löytää reitti koululle. Voihan tosin olla, että kysyjät ovat rehtoreita, jotka kesän alussa ovat lopettaneet lukukautta niin antaumuksella, että jo tällä viikolla on kokonaan unohtunut, missä työpaikka sijaitsee.

Toisaalta on ihan imartelevaa, että meiltä pyydetään apua asiassa, jossa osaamme auttaa, mutta toisaalta pohdimme, miksi juuri meiltä. Siellä kaduilla kuljeskelee runsaasti meitä joutilaampaa väkeä, joka varmasti osaisi vastata kysymyksiin, joiden oikea vastaus on "tuossa kadun toisella puolella" tai "seuraavassa korttelissa heti vasemmalla". Mikä meistä tekee potentiaalisimmat vastaajat? Emme omasta mielestämme vaikuta mitenkään ihmisystävällisiltä tai auttavaisilta vaan pikemminkin päinvastoin. Ehkä juuri siksi meiltä kysytäänkin, koska olemme niin kiireisen oloisia. Satunnainen matkailija olettaan, että emme ripustaudu kyselijään ja jää viettämään kanssaan loppupäivää kuten ne kaikkein uteliaimmat ja joutilaimmat voisivat tehdä.

Joskus ne kysymykset ovat perin kimurantteja. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, missä myydään kaupungin halvimmat taulutelevisiot tai missä lounaspaikassa on tänään ruokalistalla jauhelihakeittoa. Meillä on vahva aavistus siitä, missä on lähin liikenneympyrä (emme uskaltaneet urkkia, mitä kysyjä sillä tiedolla tekee) ja näyttääkö linja-autoaseman kello oikeaa aikaa (ei näytä), mutta on meiltä kyselty sitäkin, voiko torilta ostettuja porkkanoita syödä pesemättä niitä ensin (ehdotimme, että ei, koska niissä oli vielä muheva multakerros ympärillä).

Joten jos jossain joskus tarvitaan kokenutta kaupunkiopasta, olemme valmiita ryhtymään siihen puuhaan, koska olemme luontaisia kykyjä kaikenlaisessa ohjailussa ja opastamisessa. Japanialaisia ja kanadialaisia turisteja emme mielellämme neuvoisi, koska emme puhu heidän kieltään, mutta melkein kaikkien muiden kanssa tulisimme varmasti toimeen paitsi silloin, kun he kyselisivät ihan kummallisia kuten miten pitkä matka on joulupukin luokse tai missä on lähin itsepalvelupesula.