Photobucket

Meillä on tänään epäoikeudenmukaisesta kohtelusta syntyvä synkkä ja tympeä masennus, niin että parasta pysyä tarpeeksi kaukana tai täältä sanotaan kaksi sanaa liikaa. Voi myös tulla kurkusta päähän tai tomaatista otsaan, pitäkää varanne.

Jotta ei menisi kokonaan uhkailuksi ja uhitteluksi, lienee syytä puhua vaatteista, tyyliblogia kun pidetään ja jonkinlainen ympäristöystävällinen käytös on kaikesta huolimatta paikallaan. Asuvalinta sopii tunnelmaan kuin nyrkki silmään eli Purjolla on sinivalkoinen trikooasu, jossa kangasta oli alunperin ihan vääränkokoiset palat, joten housuissa on raitakangasta lahkeensivussa ja paidassa kokonaan yksiväriset takakappaleet. Eteen on aplikoitu Muumimamma, tuo kaikkien kotiäitien pullantuoksuinen esikuva, joka osaa kaiken, ymmärtää kaiken ja on kotivuosinaan pätevöitynyt vaikka miksi, joskin koulutusta on vain nimeksi. Tai ainakaan Tove Jansson ei ole ikinä kertonut, onko Muumimamma opiskellut esimerkiksi lettutieteen tohtoriksi tai suorittanut käsilaukunkanniskelun arboretumin Muumipeikon hoitamisen ohessa.

Pirjolla on trikooasuun aplikoitu karhuherra Paddington, joka tiettävästi on alunperin syntyisin Perusta ja kiertänyt laajasti maailmaa oppien samalla kaikenlaista. Paddington ei ole mikään haihattelija, vaan hänellä on jalat vai pitäisikö sanoa että tassut lujasti maassa. Ikuisena optimistina hän uskoo kaikista parasta, vaikka joutuukin aika usein pettymään. Toisaalta myös Paddingtonin omat hyväätarkoittavat yritykset päättyvät lähes aina katastrofiin. Pirjo kokee syvää hengenheimolaisuutta karhuherraan juuri tänään.

Sen enempää emme valota kiukkuamme. Leppymistä on tosin turha odottaa, me olemme pitkävihaista sukua ja voimme harrastaa yleistä älämölöä ja möksötystä viikkokaupalla. Tosin loppuviikosta pitää ainakin vähäksi aikaa ottaa kohtelias kulissi käyttöön, koska matkaamme junalla pääkaupunkiin sen ihmeitä kummastelemaan. Ei ehkä sovi mätkiä viattomia kanssamatkustajia vain siksi, että he näyttävät  varsin tyytyväisiltä elämäänsä.

Tai no - ihan varmuudeksi, pitäkää varanne Z-junassa, älkää hymyilkö tai muuten näyttäkö siltä, että ei tässä ihmeemmin valittamista. Aina on kuulkaa syytä ruikuttaa, niin että suupielet alaspäin ja otsa kurttuun. Jos maailman ihmisistä suurin osa kärsii, niin mikä ihmeen oikeus juuri sinulla on olla onnellinen? Mieti vähän aikaa, niin alkaa löytyä kyllin syitä ahdistukseen. Ja jos et itse keksi niin käänny luottamuksella meidän puoleemme, me kyllä kaivelemme esille elämäsi kipeimmät kohdat ja tökimme niitä tikulla.