Photobucket

Me tunnustaudumme armottomiksi Pasila-faneiksi. Tosin hieman häpeillen on tunnustettava, että emme ennättäneet mukaan siihen ensimmäiseen aaltoon eli ensimmäiseen kauteen, vaan tulimme mukaan vähän vaivihkaa youtuben kautta. Rauno Repomies ja Kyösti Pöysti ovat nyt jo melkein hyvänpäiväntuttuja, joita varmasti kadulla vastaantullessa tervehtisimme iloisesti. Tietysti jälkikäteen ihmettelisimme, että mistä ihmeestä me nuokin tunnemme, sarjakuvahamoja kun aika harvoin ulkosalla reaalimaailmassa liikkuu.

Harmiksemme olemme havainneet, että kaikki eivät jaa kanssamme tätä Pasila-riemua. He ovat juuri niitä samoja, jotka kaikenlaisen rajoittuneisuutensa vuoksi eivät ymmärrä Fingerpori-sarjakuvaa tai vetävät kapallisen herneitä nenään siinä vaiheessa, kun joku esittää sulavaliikkeistä (tai melkein silava-)  hidasta miesvoimistelua. Me ymmärrämme, että maailmankaikkeuden tasapainon vuoksi on oltava jonkun verran myös tyhmiä ja typeriä pelkästään meidän vastapainoksemme, mutta että vielä kapeakatseisiakin. Se on jo liikaa!

Pasilan ehdotonta antia on sen ... niin, me emme oikein tiedä, että mikä. Siinä on lystiä sanan säilän helskytystä, täysin ennalta aavistamattomia juonenpoukamia, lystikästä puheenrytmiä ja roolisuorituksia, joita voi tarkasti katsellessaan löytää ihan tosielämästä. Me ainakin luulimme pitkään, että Rauno Repomies on oikeasti töissä eräässä virastossa, jossa hän kerran viikossa kokoaa joukkonsa kalvosulkeisiin. Ja aina sinne väliin pujahtaa joku slaidi (kirjoitetaan slide), jonka ei mukana pitäisi ollakaan. Pasilassa se on vaimon kuva, oikeassa elämässä joku iltapuhteina väsätty epäselvä lista tai luettelo. Pettymyksemme oli melkoinen kuin saimme kuulla, että Rauno on silkkaa mielikuvituksen tuotetta.

Vaatepuolella olemme tällä kertaa melkein talvisia. Pirjo valitsi taivaansinisen lasketteluhaalarin, vaikka täällä ei lähimaillakaan ole mäkeä tai edes lunta. Pasilan kunniaksi olemme luovia ja ymmärrämme, että ei pidä kangistua kaavoihin. Purjo otti punaisen fleecetakin, jossa on hämäysnapitus eli oikeasti tarrakiinnitys. Napit on oikeasti ommeltu kiinni, vaikka näyttää siltä, että ne on joku piirtänyt tuohon kuvan päälle.

Näissä tamineissa emme istu nauttimaan Pasilasta vaan laitamme päälle jotain oikein mukavaa, vaikka röyhelöhelmaiset yöpuvut. Sitten me istumme ja katsomme ja kikatamme ja meillä on oikein mukavaa.