Photobucket

Me olemme jo pitkään miettineet, miksi ihmeessä maahanmuuttajat - edes ne koulutetut - eivät osaa suomea. Kyllä me tiedämme, että tämä on vaikea kieli, mutta silti me toivoisimme kunnollista kielitestiä edes asiakaspalvelussa työskenteleville. Terveyskeskuksessa voi lääkärinä olla ystävällinen ja ammattitaitoinen Muhammed tai Tatjana, joka valitettavasti ei ymmärrä puhuttua suomea kuin tervehdyksen verran. Koko akuutti tautihistoria täytyy yrittää tehdä ymmärrettäväksi käsimerkein, piirroksin ja synonyymien avulla.

Kerran kohtasimme umpisuomalaisessa sairaalassa brasilialaisen nukutuslääkärin, joka ei tiennyt, mitä tarkoittaa pyörtyminen. Yritimme erilaisia tapoja ilmaista sama asia, mutta yhteisymmärrystä ei syntynyt. Lopulta väitimme, että jos saamme tiettyä lääkettä, voimme vaikka kuolla, kuten teimme edellisen kerran sitä saadessamme. Emme ehkä olleet kovin vakuuttavia, koska juuri sitä lääkettä meille yritettiin seuraavana aamuna antaa. Onneksi suomalainen sairaanhoitaja varmisti, että ihanko tosissamme olemme sille melkein immuuneja ja tarvitsemme erityisen ison annoksen.

Me tiedämme, että maahanmuuttajien on hankala päästä kielikoulutukseen. Senkin me tiedämme, että eri maista tulleet haluavat erilaisia koulutuksia. Venäläiset eivät välitä sanastosta, mutta kielioppia he kertaisivat uudestaan ja uudestaan, ja ehdottomasti aina oppikirjan mukaan ja tismalleen siinä järjestyksessä, kuin asiat kirjassa on esitetty. Turkkilaiset haluaisivat puhua käyttökieltä, siis sitä, jota tarvitaan kaupassa ja hammaslääkärissä. Heitä ei kiinnosta abbelsiinin kolmannen allukkatiivin gerbiilinen muoto vai mitä näitä sanaluokkien taivuttelutermejä taas olikaan. Kun yhdistetään kolmen tai neljän erilaisen koulukunnan kannattajat samalle kielikurssille, ei saadakaan aikaan sujuvaa käyttökieltä vaan päättymätön taistelu siitä, tehdäänkö lauseenjäsennystä vai opetellaanko ostamaan höyrypesuri.

Meillä olisi tähän (kuten niin moneen muuhunkin) pulmaan kätevä ja edullinen ratkaisu: lopetetaan tykkänään vieraiden kielten eli bad englishin puhuminen maassa asuville ulkomaalaisille. Kun kukaan ei suostu ymmärtämään mitään muuta kuin suomea, syntyy väkisinkin pakko opetella kieltä. Esimerkiksi Ranskassa on ihan turha kuvitella, että naapurit yrittäisivät auttaa ulkomaalaista samassa talossa asuvaa millään muulla kielellä kuin ranskaksi. He toistavat asiansa niin monta kertaa, että asia tulee selväksi. Tai jos ei tule, niin otetaan sanakirja esiin. Suomalainen sen sijaan kaivelee mielensä sopukoista muinaista peruskouluenglantia ja yrittää sen avulla tehdä itsensä ymmärretyksi. Ihan turhaa. Sillä tavalla vain estetään sitä ulkomaalaista oppimasta kieltämme.

Ottakaamme kielikylvyn sijaan käyttöön perinteinen "yritä jotenkin polskia" -menetelmä, jossa suomea tulvii kaikista tuuteista. Pois parvekkeilta lautasantennit ja televisioruudusta vanhan kotimaan ajankohtaisohjelmat, tilalle suomalaiset paikallisuutiset ja kodinsisustusohjelmat. Esimerkiksi Remontti-Reiskan rupattelu on oikein suositeltavaa ja opettavaista kuunneltavaa.

Harmi, että tällaisia ehdotellessaan helposti leimataan nurkkakuntaiseksi epäkansainväliseksi nationalistiksi. Se ei meitä haittaa, jos sillä tavalla saamme paikalliseen terveyskeskukseen lääkärin, joka tietää, mikä ero diagnoosin kannalta on viiltävällä lyhytaikaisella kivulla ja aaltomaisella pitkittyneellä säryllä.

Vaatepuolella olemme sonnustautuneet kylpyviittaan (Pirjo) ja -takkiin (Purjo). Muistelemme, että nämä olivat alunperin iso kylpypyyhe, jota ei koskaan käytetty, joten se päätyi tällaisiin kokeiluihin. Emme oikeastaan suosittele tätä materiaalia meidän käyttöömme, sillä tämä on paksua ja raskasta. Ruskea pyyhe loppui ikävästi kesken juuri silloin, kun piti leikata Pirjon viitan huppu, joten lisäsimme siihen pinkkiä. Ei näytä kovin hyvältä.