Photobucket

Me näytämme tässä kuvassa ihan ruskettuneilta, vaikka oikeasti kyseessä on kuvankäsittelyohjelmalla aikaansaatu terve (?) sävy. Valitsimme yhteiseksi väriksi keväisen vihreän. Pirjon uimapuvussa on nallekuvioita ja Purjon uikkari on samaa kangasta kuin toissapäiväinen pusero (sitä kangasta näkyi haalarin alta aika vähän, tässä paremmin). Uinti ei vieläkään suju, mutta polskuttelu on lystiä. Näimme hallissa myös Kirveli Remuaron vesijuoksemassa niin, että heikompaa hirvitti. Emme olekaan koskaan ennen nähneet vesijuoksusauvoja lastenaltaassa. Emmekä niin tyhjää lastenallastakaan: Kirveli kun komensi muut sieltä pois, jotta hän voi hoitaa kipeää niskaansa huiskimalla sauvoilla laajoissa kaarissa.

Matkalla kotiin kävimme sillä huoltoasemalla, jossa myydään aakkosia. Tai ainakin sen nimi on ABC. Oli sovittu, että jos olemme ihmisiksi eikä kukaan huku, niin voimme käydä mehulla. Nukelle ihmisiksi oleminen on vähän hankalaa, mutta nähtävästi onnistuimme, koska sinne pääsimme.

Kahvila oli ihan tyhjä lukuunottamatta kuutta aikuista, jotka jonottivat pullatiskillä. Ja jonottivat ja jonottivat. Syynä oli se, että he eivät osanneet valita, mitä ottaa kahvinsa kanssa. Jos ottaa munkkirinkilän, niin sormet sotkuuntuvat, jos taas viinerin, niin se voi olla pettymykseksi kuiva, jos tyytyy voisilmäpullaan niin harmittaa, kun muilla on paremmat herkut ja jos onneton ottaa vain kahvin, niin muut luulevat, että nyt sitä laihdutetaan. Äärettömän pitkäpinnainen kassahenkilö selosti tuoreutta, laktoosittomuuksia, hintoja ja tarjouksia eikä menettänyt hermojaan edes silloin, kun hilpeänhauska maksaja pyysi alennusta alle kolmen euron ostoksestaan, koska hänen ihan itse valitsemansa käntty oli muka pienempi kuin edellisen asiakkaan. Me emme ikinä halua kasvaa aikuisiksi, jos silloin niinkin pieni asia kuin pullan valitseminen on noin vaikeaa!

Autoon saatiin viimeinkin kesärenkaat, ja heti säätiedottajaennustajasetä väitti, että lunta ja räntää on tulossa. Toivottavasti hän on työssään oikein huono.