Photobucket

Olemme päättäneet hakea apurahaa suureen vessapaperitutkimukseen! Olemme aina halunneet tehdä tiedettä, ja kaikesta päätellen wc-paperi on melkein kaikilla mahdollisilla tieteenaloilla jäänyt jonnekin harmaalle alueelle, josta ei nousta tutkimuskohteeksi mitenkään. Mutta kiitos meidän, nyt tulee asiantilaan muutos.

Olemme jo tehneet tutkimuksen empiirisen eli käytännön osuuden tutustumalla mahdollisimman monen erilaisen wc:n paperivalikoimaan. Lisäksi ajattelimme vielä haastatella muutamaa opiskelijaa, sillä opintorahalla elävillä on monia erilaisia säästövinkkejä. Yksi niistä on se, että jos näkee vapaana rullallisen vessapaperia, kannattaa se hivuttaa kassiin ja edelleen kotiin, sillä säästöä se on pienikin säästö. Me emme moiseen hamstraamiseen aio sortua, mutta jaamme ilomielin jo ennen tutkimuksen varsinaista valmistumista muutamia huomioitamme.

Valtion virastoissa wc-paperi on laadultaan pääasiassa surkeaa. Jos ikinä voitte, välttäkää verovirastossa tai ympäristölupia anoessanne käyntiä mukavuuslaitoksessa, sillä siellä palvelu on yhtä ankeaa kuin varsinaisessa virastossakin. Todennäköisesti joskus 1960-luvun alussa on hankittu mittava varasto ohutta, kovaa ja rapisevaa vessapaperia, jota edelleen jaetaan erilaisiin valtion laitoksiin. Koska armeijassa ikäluokat pienenevät kuin pyy maailmanlopun edellä (mistäköhön tuokin vanha sanonta on peräisin?), pitää niitä vuosikertawc-papereita jakaa muidenkin kuin alokkaiden iloksi. Kuka olisi parempi uhri kuin viaton verovirastossa asioiva kotitalousvähennyksensä kanssa täydelliseen epätoivoon joutunut kansalainen, joka hädän hetkellä pahaa aavistamatta poikkeaa eriöön ja havaitsee sen paperivalikoiman lohduttoman nuivaksi.

Huoltoasemilla naistenhuoneissa wc-paperilaadut voivat vaihdella jopa päivittäin. Kaikesta päätellen on kokonaan kiinni siivoojan mielialasta, ottaako hän tänään telineeseen kolmikerroksisen valkoisen kohopainetun rullan vai keltaisen kaksikerroksisen, jossa on mukana reipas rippunen kierrätyskuitua. Joskus kannattaa kurkata jokaiseen eriöön erikseen, ja varmistaa, missä on pehmoisin paperi.

Monilla työpaikoilla panostetaan huomattavan paljon aikaa ja vaivaa siihen, että kahvitaukojen juoman laatu on mahdollisimman oikea eli Presidenttiä tai vähintään Kulta-Mokkaa. Harvemmin istutaan koko porukalla alas miettimään sitä, mikä wc-paperi olisi kokonaistaloudellisesti edullisinta eli täyttäisi kaikki mahdolliset kriteerit toimitusvarmuudesta (eli sen rullan alun löytää kohtalaisen helposti ilman suurennuslasia), riittoisuudesta (kolme pehmeää kerrosta on pääsääntöisesti parempi vaihtoehto kuin kolme yksinkertaista ohutta palasta), aikaisemmista positiivisista kokemuksista (meillä kaikilla on joku mielipide wc-paperista, ei sitä pidä ujostella) ja sopivasta hinnasta. Kallein ei aina ole paras, mutta halpa on valitettavan usein huonoa.

Huomaatteko, me olemme oikein antaumuksella paneutuneet asiaan. Nyt pitäisi vain löytää joku sopiva apuraha, jonka turvin voisimme työtämme jatkaa. Sitä odotellessa olemme pukeutuneet mekkoihin, joissa yhteistä on oikeastaan vain punainen väri. Pirjolla on synkeänpunainen mekko, jonka yläosa on trikoota ja helma puuvillaa. Edustassa on kissakuvio. Purjolla koko mekko on trikoota, ja tässä on edustassa MansikkaMarjan kuva. Nämä ovat mitä parhaimmat asut tieteentekoon, joskin pohdimme vakavissamme, että onkohan niissä apurahoissa varattuna joku summa vaatetukseen. Olisi mukavaa, jos saisimme samalla euron tai pari asialliseen tiedenaispuvustoon.