Photobucket

Iso kiitos lomapaikkamme väelle eli kuvaankin juuri ennen lähtöä ennättäneille Molla-Maijalle, aidolle britille eli Hunaja-nallelle sekä aivan hervottomaksi heittäytyneelle vauvanukelle, jolla ei ole nimeä. Me olemme tässä keskellä. Pirjolla on raidallinen liivihame ja Purjolla laivakuvioinen. Pirjon vaatteen kankaat ovat sieltä vinttiaarteesta (se on muuten hyvin riittoisa tilkkukasa), mutta aika lailla samantapaisia näkyy nyt syysmyynnissä lapsille joissain retrovaatenettikaupoissa. Tässä olisi taskukin edessä, mutta se ei näy kuvassa.

Hyvästi Sulkava, me sanoimme siinä vaiheessa, kun käännyimme keskustassa kohti Juvaa ja Kyrsyää. Laitoimme tuonne kuvakavalkadiin otoksen tästä lempitienviitastamme. Mahtaa olla ulkomaanelävillä ihmettelemistä paikkakuntiemme nimissä. Sinne jäivät taaksemme Halpalinna, josta löytyi nimensä mukaisesti ihan mitä tahansa edullisesti alkaen Paris Hiltonin kynsistä päätyen muovikukkien taakse piilotettuihin makuupusseihin. Se kaupparakennus ei meidän mielestämme tosin ole mikään linna, mutta ehkä puodin nimi menee savolaisen huumorin piikkiin. 

Sulkavan keskustaa somisti  lisäksi yksinäinen trampoliini, joka kovasti houkutteli meitä hyppimään. Toivottavasti se oli sallittua, koska kukaan ei ainakaan tullut meitä siitä pois häätämään. Oliko se pudonnut muuttokuormasta vai oliko se ihan tarkoituksella paikallaan, sitä emme saa ikinä tietää. Jos se oli tahallisesti siinä kadunreunassa niin monta kiitosta hauskoista hyppyhetkistä. Saimme ihan vähän yleisöäkin siinä temmeltäessämme, ja voi olla, että päädyimme jonkun turistin kotialbumiin. Väitimme kovasti kysyjille olevamme paljasjalkaisia sulkavalaisia ja trampoliinihyppelyn kuuluvan paikalliseen kansanperinteeseen aina mansikka-ajan päättymisen aikoihin. Jos sinne loppukesällä ilmestyy japanilaisen television kuvausryhmä, niin me vähän niin kuin houkuttelimme sen paikalle. WUPS.

Meillä oli mökkilomalla oikein mukavaa, ja eilisistä koti-ikäväpuheista huolimatta lopulta taas huomattiin, että "lähtö on itkua vaille valmis". Katsokaa vaikka kuvasta, Hunaja-nalle siinä pidättelee kyyneleitään ja Molla-Maijan hymy on vähän väkinäinen meistä nyt puhumattakaan. Iso ikävä jäi. Ja kun me eilen tuhersimme tyynyliinaan pikkiriikkisen surunyyhkytystä, niin tänään illalla voi olla, että vollotamme ihan ääneen ikäväämme omiin kotilakanoihin. Sinne jäi järvi ihan rantaan, sauna ja polskuttelu laiturin vieressä, makkaranpaisto nuotiolla, mustikkaretket  ja ne kolme vesilintua, jotka joka ilta samaan aikaan ylväästi suorittivat ohilipumisen. Kuka niitä nyt ehtii katsomaan, kun me olemme täällä?

Kotimatkalla meitä kiukutti ja kenkutti Kuorttiin asti. Siellä pääsimme jätskille ja kurkkimaan nukkekotitavaroita puu- ja lahjatavaramyymälään. Nyt meillä on nukkekodissa uusi peili ja ompelurasia. Loppumatkan me nukuimme ja huominen menee pesukoneen ja pyykkinarujen väliä ravaten. 

Photobucket