Photobucket

Saimme yllättäen vieraan hyvin kaukaa, arviolta 1960-luvulta, eli siis noin viidenkymmenen vuoden takaa. Hänen nimensä on Elina, ja hän on kaikesta päätellen viettänyt kohtalaisen riehakasta ja puuhakasta elämää. Mekkonsa on pehmoista villaa ja sävyiltään maanläheinen. Meillä on näppärät trikooasut eli Purjolla haalari, joka yrittää näyttää housuilta ja tunikalta, Pirjolla puolestaan röyhelöhelmapusero ja siihen sointuva hame eli kaksiosainen asu. Nämä ovat sopivan siistit vieraan vastaanottamiseen, mutta eivät niin hienot, että Elina joutuisi kokemaan olevansa alipukeutunut.

Vieraallamme on kadehdittavan paksu tukka, jonka saisi vaikka nutturalle tai ainakin poninhännälle. Joku harjoitteleva parturi on joskus leikannut hiukset takaa pois, mutta sopivalla kampauksella sen puutteen voi peittää. Elinan katse on huikeanmuikea ehkä siksi, että hän katsoo hieman kieroon. Se ei kuitenkaan ole aikanaan leikkimistä haitannut.

Elina ei ole koskaan käynyt kerhossa, hän on ihan sellainen vanhanaikainen kotona hoidettu nukke eikä mikään virikehoitoon lykätty reppana. Muistutuksena kaikkea muuta kuin suojellusta elämästä on ihon leppeä rusketus, joka näkyy etenkin säärissä. Elina saapui meille tänään käymään vietettyään useamman vuoden hieman hiljaiseloa. Viisikymmentä vuotta on nukelle jo sen verran kunnioitettava ikä, että siitä voi varsin hyvin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta olla varhennetulla varhaiseläkkeellä tai vastaavalla.

Kuvaan halusimme kaikki ihan nostalgian vuoksi emmekä vertaillaksemme eri vuosikymmenien nukketyylejä. Kauan sitten pienet tytöt leikkivät Elinalla ja kavereillaan ihan yhtä ahkerasti kuin nyt leikitään erilaisilla vauvanukeilla. Aika usein nuken hiukset kokivat aloittelevan parturikampaajan käsissä saman kohtalon kuin Elinankin, joten meillä on taas yksi hyvä syy olla tyytyväisiä siihen, että olemme aika kaljuja. Meissä ei myöskään ole kuulakärkikynällä tai tusseilla tehtyjä tatuointeja, jollaisia aina joskus kirpputoreilla kaupattavissa lajitovereissamme näkee. Elinallakin on navan vieressä selkeä arpi, joka tarkemmin katsottuja paljastuikin piirretyksi.

Ikäero ei ole mikään ongelma, joten olemme tänään katsoneet yhdessä televisiota, syöneet viimeisiä joulusuklaita ja muistelleet menneitä. Jostain syystä vieraamme muistaa paljon vanhempia juttuja kuin me, mutta ei se haittaa. Elina ei oikein usko, että kauhukerhokaverimme Kirveli Remuaro olisi totta, mutta toisaalta meistä ei tunnu ihan luotettavalta se tieto, että Elina olisi uinut samassa järvessä muinaisen presidentti Kekkosen kanssa. Toisaalta se tuntui kyllä ihan lystiltä tarinalta, jota voisi kertoa kaikissa "melkein sukua julkkikselle" -kisoissa.