Photobucket

Ajattelimme olla selittämättä mystistä otsikkoa sen enempää. Asuista voitte päätellä, että asia liittyy jotenkin juhlimiseen. Purjolla on yhdistetty raidallista ja vaaleanpunaista taftia elegantiksi kokonaisuudeksi, mutta Pirjo luottaa sitkeästi vaaleansinisen pitsin ja satiininauhan voimaan. Yhteistä molemmille asuille ovat pikkuruiset suloiset puhvihihat. Näissä näytämme kaikkien tätien kultamussukoilta.

Viikonloppu on mennyt sosialiseeraamiseen eli vuorovaikutukselliseen toimintaan muiden kanssa. Olemme rupatelleet sellaista small talkia eli puhuneet paljon sanomatta mitään ja loukkaamatta ketään. Välillä olemme taputtaneet käsiämme ja huudahtaneet ihastuksesta HIH ja OIH, koska sellainen on kohteliasta tietyissä tilanteissa. Tänään olemmekin sitten nukkuneet pitkään ja ihmetelleet tyhjää jääkaappia, joka yllättäen ei olekaan sellaista itsetäyttyvää mallia, kuten tähän asti olemme luulleet. Opimme kantapään tai pitäisikö sanoa peräti tyhjän lautasen kautta, että jos viikolla vain maanantaina käy kaupassa, joutuu sunnuntaina miettimään ainakin kaksi kertaa, miten saa täysipainoisen aterian aikaiseksi.

Nälkäinen keksii kyllä keinot, joten päätimme olla luovia ja aloittaa epäperinteisen pakastimen tyhjentämisen jo näin helmikuussa tavanomaisen kesäkuisen hirveän häsläämisen sijaan. Mehän tungimme kesällä pakastimen täyteen mansikoita ja muita marjoja, ja olemme koko syksyn varjelleet niitä kuin silmäteräämme. Tavallisesti olemme havahtuneet marjojen ja herkkujen olemassaoloon siinä vaiheessa, kun uutta satoa pitäisi päästä säilömään, mutta pakastin on täpötäynnä edellisen vuoden poimintoja. On äärettömän fiksua syödä pakastevadelmia siinä vaiheessa vuotta, kun tuoreitakin olisi saatavilla, mutta muullakaan järkevällä tavalla ei pakastinta saa tyhjäksi.

Yllättäen huomasimme, että mitään kamalaa ei tapahdukaan, vaikka marjakiisseliä tekee jo helmikuussa. Tulimme siihen tulokseen, että tästä voisi tehdä vaikka tavan. Oikean ruuan ja kaikenlaisten lautasmallien sijaan voisimme siirtyä syömään pelkkiä jälkiruokia perustellen toimintaamme marttamaisella taloudellisuudella. Jos ja kun mustikoita, vadelmia ja muita luonnonantimia on kerätty pitkin kesää uhmaten hyttysiä ja rastaita ja liikaa aurinkoa, on vain järkevää syödä nuo ankarin ponnistuksin hankitut herkut mahdollisimman nautinnollisesti. Ja jotta jaksaisi syödä oikein paljon mansikkarahkaa tai mustikkapiirakkaa, ei vatsaa pidä mennä täyttämään lihapullilla tai perunasoseella.