Photobucket

Päivän asujen värit on valittu vaahteroiden lehtien sävyjen mukaan. Purjolla on yhdistetty oranssia ja tummaa violetinpunaista, Pirjolla okraa ja muuten vain punaista. Parin viikon kuluttua näissä vaatteissa ei erottuisi lehtikasoista ollenkaan. Toistaiseksi suurin osa lehdistä sinnittelee vielä puissa, mutta eipä aikaakaan niin voi kauhistus eli pitää taas haravoida pihaa. Ihan kummallista - vastahan me viime syksynä haravoimme ihan vimmatusti. Tai jos hieman tarkemmin muistelemme niin saattoi olla, että joku muu teki työt ja me hypimme lehtikasoissa.

Puutarhanhoito on siitä kummallista, että samoja asioita täytyy tehdä uudestaan ja uudestaan, eikä mikään koskaan tule valmiiksi. Toisaalta: vaikka ei tekisi yhtään mitään, kukat kukkivat ja pensaat kukoistavat. Joskus tuntuu siltä, että mitä enemmän jättää tekemättä, sitä iloisempia kukat ovat ja melkein kiusalla punnertavat esiin erityisen paljon niitä kaikenlaisia sykeröitä ja nykeröitä, joita niillä nyt on tapana väsätä.

Sitten on joitakin kukkia, erityisesti yksivuotisia, jotka loukkaantuvat välittömästi, jos niitä ei joka päivä kastele tai kuopsuttele tai temmo niiden ympäriltä niitä toisia kasveja, joita kukaan ei halua kasvattaa, mutta joita kasvaa ihan pyytämättä. Rikkaruoho tuntuu niin ikävältä nimittelyltä sellaisille sinnikkäille yksilöille, jotka tuloksellisesti uhmaavat kuokkaa ja haraa. Tuntuu ihan hassulta, että kukoistavat ja hyvinvoivat rikkakasvit tuhotaan, ja ne reppanat rimpulat siemenpussikukat pidetään hengissä melkein väkisin. Hyvä ettei tekohengitystä anneta kuumina kesäpäivinä. Ehkä meidän pitäisi perustaa voikukkien vapautusarmeija tai nousta taisteluun niittyleinikin puolesta.

Meidän puutarhanhoitomme rajoittuu kasveille puhumiseen. Olemme tänä kesänä kokeilleet kaikenlaisia juttuja erilaisten perennojen ja pensaiden kanssa. Lumipalloheisi ei pidä uhkailusta, sitä ei kannata muiden edes yrittää. Meillä meni melkein kaksi viikkoa, että saimme sen uskomaan ettemme oikeasti olleet tosissamme väittäessämme sahaavamme rungon poikki, jos kukkia ei tule. Juhannusruusulle voi puhua melkein mitä tahansa, se uskoo lähes kaiken. Kerroimme pitkän tarinan lentävistä lehmistä ja ruusu vain nyökytteli. Aikaisemmin kesällä lauloimme pioneille: sitä ei olisi pitänyt tehdä, ne masentuivat niin, että pyrkivät melkein välittömästi vaakatasoon lepäämään. Pirjo väitti, että ripeällä kesäsateella saattoi olla osuutta asiaan.

Näin syksyllä syömme ensin omenat ja keskitymme sitten odottamaan, että joku ystävällisesti haravoisi oikein isoja lehtikasoja. Onneksi tämän pihan on suunnitellut joku todellinen haravointifriikki, koska edesmenneiden autohakuisten koivujen jälkeen täältä löytyy edelleenkin aimo ryväs vaahteroita, lehmuksia ja tammia. Etenkin vaahteran pudottamista lehdistä voi saada aikaan valtavan hyppelyalustan. Niin että jos joku pitää haravanheilutuksesta niin tervetuloa meille, täällä sitä riemua riittää.