Photobucket

Olemme joskus aikaisemmin kirjoittaneet siitä, miten syvästi sieluumme sattuu aina, kun luemme purjoruokareseptejä. Mutta että päätähdeksi lautaselle, se on jo vähän liikaa. Artikkelin jatko on onneksi hieman lähempänä tosielämää eli "Purjo on yleensä osa kokonaisuutta, vaan harvoin illan tähti." Tästä etenkin Pirjo on vahvasti samaa mieltä, sillä hyvin harvoin Purjo on missään yksin esiintynyt. Meitä vaivaa hyvin vahva läheisriippuvuus mikä tarkoittaa sitä, että ihan blogimme nimen mukaisesti esiinnymme julkisuudessa aina yhdessä.

Tässäkin kuvassa olemme yhdessä kiivenneet ison puun alaoksalle. Kyseinen puu on mallia tammi, ja sillä on erityisen runsaasti ikää. Nämä alimmat oksat ovat niin vahvoja, että sahan ja vasaran omistaja voisi vallan mainiosti rakentaa tänne mökin tai edes linnunpöntön. Kapusimme tänne siltä varalta, että joku päättää tarkemmin paneutua purjoihin ruokapöydässä. Pirjolla on punainen mekko (kangas on aitoa Giorgio Armania eli ehta merkkivaate), jossa on helteiseen päivään lystikkäästi sointuva luisteleva Hello Kitty. Purjo tyytyi uimapukuun. Järkevämpi lukija varmaan miettii, mitä tolkkua on tällaisissa tamineissa kiipeillä puissa, mutta oikeastaan käytimme tikapuita. Purjon polvessa on muuten ihan aito luontokärpänen, joka päätti asettua kanssamme mukaan kuvaan. Olemme kuulleet linssiluteista, mutta että kamerakärpänen, se oli meille uutta.

Helteet ovat jo näin lyhyessä ajassa hapertaneet aivojamme. Tuntuu siltä, että ajatus ei kulje minnekään vaan on ensin sulanut ja sitten lässähtänyt tahmaisena paikalleen. Huolestuneina mietimme, miten mahtavatkaan selvitä ne, jotka joutuvat näissä trooppisissa olosuhteissa esimerkiksi maalaamaan taloja tai leikkaamaan hehtaaritolkulla puistojen nurmikkoja. Meillä sentään on päivällä miellyttävän viileää, kiitos jäätävälle säädetyn ilmastoinnin, mutta ulkona on tänään ollut varjossakin lähes 30 astetta. Sellainen kuumuus ei voi olla hyväksi suomalaiselle talvenkestäväksi suunnitellulle kalpealle ihmislajikkeelle.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että olipa sää Suomessa millainen tahansa, on se aina väärä ja hankala. Talvella on liian kylmä, kesällä liian kuuma. Talvella pitää päästä etelään aurinkolomalle, kesällä mielellään samaan paikkaan kesälomalle. Jostain syystä ulkomailla ei ole koskaan liian lämmintä, ei edes silloin, kun muoviset kengänpohjat sulavat kiinni roomalaiseen asfalttiin. Jos Suomessa sataa, ropisee vesi aina alas väärässä olomuodossa eli milloin rakeina, milloin tihkuna ja milloin muuten vain vaakatasossa. Siksi me olemme sitä mieltä, että kannattaisi suosia sisätiloja, koska sisällä aika harvoin sataa.