Otsikosta voi päätellä, että emme ole luopuneet taistelusta. Loukut ovat edelleen viritettyinä ja muutama ei-toivottu vieras on päässyt hengestään. Koska kuitenkin haluamme esittää söpöjä ja suloisia murhanhimoisuutemme sijaan, niin laitoimme päälle hempeintä, mitä löytyy eli vaaleanpunaista. Purjolla on fleecehaalari, jossa hupussa on lähes 101 dalmatialaista. Pirjolla on samasta kankaasta paita, johon ne loput dalmatialaiset mahtuivat aika mukavasti. Tyyliblogin hengen mukaisesti kerromme nyt, että kuviollista kangasta voi käyttää hyvin monella tavalla piristämään muuten yksiväristä asua. Katsokaa vaikka kuvasta.

Ryhdyttyämme massamurhaajiksi ja tunnustettuamme sen ihan julkisesti tässä blogissa olemme saaneet kauhistelupostia. On kuulemma väärin tappaa elollisia olentoja, ja erityisen väärin on päästää päiviltä turkiseläimiä. Meidän halumme syödä juustoa ei ole ollenkaan sen arvokkaampi kuin hiiren vastaava intohimo, jota se toteuttaa nakertautumalla keittiöömme tiskialtaan alta ja asettumalla saalistamaan sopivaan nurkkaukseen.

Olemme siis ajautuneet eettis-moraalisen ongelman eteen. Emme haluaisi olla pahoja nukkeja, jotka tekevät pahoja asioita, mutta toisaalta emme haluaisi kohdata aamupalan aikaan yhtäkään eläintä, joka viiksikarvat vipattaen katsoo juustovoileipäämme kaihoisasti. Olemme tahtomattamme ajautuneet tilanteeseen, jossa pitää valita joko me tai hiiri. Jostain syystä valitsimme hiiren ja sen kaikki sukulaiset. Tosin pitää samaan hengenvetoon kertoa, että kulkiessamme ulkona katsomme nykyisin erityisen varovaisesti, että emme epähuomiossa astuisi hiirien virittämiin loukkuihin. Kai niilläkin jotain aseita tässä taistelussa on?

Hieman meitä pelottaa, että joku eläinsuojelija-aktivistivalokuvaaja saa päähänsä tulla meille kuvaamaan, miten täällä eläimiä kohdellaan. Seuraavassa A-studiossa näytettäisiin herkille täysin sopimattomia kohtauksia siitä, miten iloinen ja huoleton hiiri ensin hyppelee kepeästi pitkin lattiaa kunnon kuvauslamppujen loisteessa. Sitten zoomattaisiin hiirenloukkuun ja etenkin siihen houkuttelevasti asetettuun juustonpalaan. Valitettavasti samassa kuvassa näkyisi myös melkoinen määrä täysin vapaana vaeltavia villakoiria. Kamera kääntyisi hetkeksi sivuun, kuuluisi valtava "ZWAP" ja seuraava zoomaus paljastaisi murhenäytelmän kaikessa rajuudessaan. Sen jälkeen haastateltaisiin jotain jyrsijäasiantuntijaa, joka vakavana kertoisi, että ihminen on vieraantunut luonnosta pyrkiessään estämään hiirten luontaista tapaa ilmaista itseään asettautumalla talven ajaksi lämpöisiin sisätiloihin. Saisimme kuulla olevamme kutakuinkin ekokatastofin ensimmäinen egologinen ilmentymä ja kaikin tavoin halveksuttavia olentoja muutenkin.

Pitääkin varmistaa, että ensi yönä ovet ovat takuuvarmasti lukossa. Ei ole mukava aamulla huomata, että joku omasta mielestään asiallisella asialla pirtistä pirttiin kamera kaulassa öiseen aikaan laukkova olisi jäänyt kiinni ansa-arsenaaliimme. Siinä voi tulla iso pipi.