Photobucket

Otsikko on kirjoitettu ihan vakavalla mielellä. Tänä vuonna olemme oppineet aivan uuden jouluasian eli aikatauluttamisen. Kun muinoin joulukuusi tuotiin pirttiin aattona kirkassilmälasten koristeltavaksi, kannetaan se moneen nykykotiin jo joulukuun alussa. Kun aikoinaan koti siivottiin ja laitettiin joulukuntoon vasta juuri ja juuri ennen aatoa, ripustetaan valotähdet ja vilkkuvat ledpiuhat nykyisin jo hyvissä ajoin ennen lahjojen jakamisen suurta riemujuhlaa.

Vastaavasti kun kuusi vanhaan hyvään aikaan sai luvan lähteä roskakatoksen riemuksi vasta loppiaisena tai peräti Nuutin nimipäivänä, pilkotaan nykykodeissa joulupuu palasiksi tapanina ja samantien poistetaan jouluverhot, -valot, -koristeet ja kaikki muukin jouluinen ja aloitetaan ankea arki laihdutuskuureineen. Joulusta pyritään pääsemään rivakasti eroon, jotta voidaan täysillä keskittyä alennusmyynteihin ja vuodenvaihteen juhlintaan.

Kyseessä on sukupolviero. Asia ei ole meidän keksimämme vaan ihan huolettomasti kopioitu jostain muualta,  emme vain millään muista, että mistä. Olennaista on se, että kun ennen joulunodotus oli kalenterin luukkujen avaamista ja adventtikynttilöiden sytyttelyä, on se nykyisin melkein sama asia kuin aatto uudestaan ja uudestaan päivästä päivään. Kuusi on juhla-asussaan ja valitun teeman mukaiset koristeet paikallaan, joululaulut soivat ja piparitalo syödään viikossa. Kun sitä joulua on juhlittu koko alkukuukausi, ollaan joulupäivänä jo niin kyllästyneitä koko juttuun, että naapurin tuoma hyasinttikin alkaa inhottaa.

Ennen joulun odottaminen oli valmistautumista juhlaan, nyt  on vähän kuin sitä juhlaa olisi koko alkukuukausi. Kauan sitten pukin käynti ja lahjojen avaaminen aattoiltana olivat eräänlainen huippuhetki. Nyt niitä lahjojakin jaetaan pitkin päivää tonttujen toimesta, jotta odottavan aika ei tulisi pitkäksi. Ja kun se pukki tuo varsinaiset lahjat, on joulu ohi. Vanhaan hyvään aikaan se oikeastaan vasta alkoi siitä. Uusimuotoisesta joulusta pitävät erityisesti ne, joilla on vuodenvaihteen jälkeen kaikkein suurin kiire ilmoittautua kuntosalien zumba-piireihin ja kahvakuulakursseille. Joulunajan hiljentymiseen tarkoitetuista päivistä on tullut läskinpolton ja sykkeenseuraamisen kulta-aikaa.

Me emme ole vielä tehneet joulua kuin sen jo edesmenneen (vai edessyödyn?) piparkakkutalon verran. Siksi olemme hempeän pastellisia. Purjolla on peräti trikoiset sukkahousut sävy sävyyn paitansa kanssa, mutta Pirjo ei viitsinyt ottaa sukkia vielä. Myrsky ei ole ennättänyt meille asti, joten varpaita ei palele sisätiloissa.